torstai 13. lokakuuta 2011

Aikamatka ysärille

Kuvassa graduaineisto tyylikkäästi kirjahyllyllä. Gradu 1/2 alkaa valmistua ja näitä on plärätty ja syväluodattu sen verran, että pääsivät kaikki lapsuuden lukumuistot karisemaan.

Taisin oppia monta asiaa nuortenkirjoista. Ala-asteikäisenä teinien jutuista lukeminen oli jännittävää ja minämuodossa kerrotut tarinat kuin olisi lukenut salaa kuvitteellisen isosiskon tai -veljen päiväkirjaa. 

Nyt kun olen kahlannut näitä kirjoja tutkimusmielessä, analysointi on paljastanut kaikki piilo-opetukset ja tehnyt monista liiankin osoittelevia. Toisaalta yllätys oli, että kirjat olivat monipuolisempia kuin muistin. Nyt analyysini keskittyessä perhesuhteisiin huomasin, että sitä lajia ja tematiikkaahan oli kirjoissa lopulta enemmän kuin nuorena kiinnostanutta romantiikka-osiota. Osa tilannekomiikasta nauratti edelleen.

Niin vanhja emme vielä ole minä tai kirjatkaan, että ajankuva herättäisi suurempaa nostalgiaa, sillä yllättävän vähän on tekniikan kehitystä lukuunottamatta vajaassa parissakymmenessä vuodessa muuttunut.

Se, pitäisikö tutkittavaksi valita lempikirja vai mieluiten jokin suuria tunteita herättämätön opus, jakaa mielipiteitä. Toisaalta lempikirjasta voi saada tietoisella analyysilla enemmän irti, toisaalta se voi latistaa tunnelman käsitteiden kaavioksi eikä kirjaa voi enää koskaan lukea kuin ennen. Nämä kirjat olivat jotain siltä väliltä. Gradu kakkoseen otan riskin lempikirjoilla, sillä uskon että niistä sitä kuitenkin eniten irti saa.

Mieluimmin överit kuin vajarit päteköön siis myös tutkimukseen. 

torstai 6. lokakuuta 2011

Että hän muistaisi saman

Ensimmäisen kerran otsikoin kirjan nimellä, sillä se on mielestäni niin hieno. Ja kuvaa hyvin kyseessä olevaa kirjaa.
 
Luin siis pitkästä aikaa suomalaista kirjallisuutta, ja vielä tutustuin kirjailijaan jota en ollut ennen lukenut. Nimittäin Elina Hirvoseen. 
 
Kiitetty Että hän muistaisi saman oli ihan niin hyvä, kuin arvosteluissa luvattiin. Ihan uusi kirjahan tämä ei ole, mutta googletuksen perusteella muistin että tämähän oli Finlandia -ehdokkaanakin 2005.

Tarina rinnastaa suomalaisen ja amerikkalaisen perheen tragediat, näyttää miten menneisyys vaikuttaa nykyajassa. Monet ajat ja päivät muistellaan läpi yhden päivän kehyksessä.

Anna aikoo viettää päivänsä kahvilassa lukien kirjaa, mutta äidin painostuksesta lähtee tapaamaan veljeään mielisairaalaan. Matkalla Anna käy läpi oman perheensä sekä amerikkalaisen poikaystävänsä Ianin perheen historiaa. 

Vaikka kirja on totinen ja käsittelee rankkoja aiheita, ei se ole ollenkaan raskas. Teksti on niin vaivatonta, että sen lukee huomaamattaan loppuun. Tässä kävi niin, että "vähän vain katsoin alkua" ja yhtäkkiä olinkin jo lopussa. 150 sivua riittää, kun asiat näytetään puhki selittämisen sijaan. Vaikka jäihän sitä pohtimaan.

Vaihteeksi tällaista, myöhäisherännäinen suosittelee.