sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Minä Budapestissa, mies sukelluspuvussa

En ottanut matkalle junalukemiseksi asemalta ostamaani Imagea lukuunottamatta mitään luettavaa, "eihän siellä kuitenkaan ehdi lukea ja laukkuun ei mahdu". Toinen matkaseuralaisistani oli kuitenkin varustautunut kolmella pokkarilla, joita puistossa auringossa maatessamme selailimme. Yksi niistä oli Jean-Dominique Baubyn Perhonen lasikuvussa. Vasenta silmäänsä lukuunottamatta halvaantuneen miehen tarina ei ehkä ole kepeintä kesälukemista, ja kontrasti matkailija-lukijan ja ruumiinsa sisälle vangitun miehen välillä oli kieltämättä suuri, mutta luku kerrallaan silloin tällöin luettuna huomasin tulleeni loppuun. 


Baubylla on aivohalvauksen seurauksena locked-in -syndrooma: ruumis ei toimi, mutta "ajatukset liitävät kirkkaina kuin perhonen lasikuvussa". Bauby kuvaa myös olevansa sukelluspuvun sisällä. Kirjassa hän vuorotellen pohtii asioita entisestä elämästään, sekä elämäänsä ja kuntoutustaan sairaalassa. Raskaasta aiheesta huolimatta osa luvuista on hyvinkin kepeitä, vaikka niistä paistaakin läpi menetyksen tuska. Bauby tekee tarkkoja huomiota asioista, etenkin niistä joita ei ole tullut ajatelleeksi ennen kuin ne menettää.  Kirja tyydyttää myös lääketieteellistä tirkistelynhalua: miltä tuntuu olla tilassa, jota monet kuvailevat kamalimpana mitä voi sattua. Kirja on siis niitä, jotka lukee nopeasti, mutta miettii pitkään.

Ylipäätään niitä, jotka saavat pohtimaan elämää. 

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kirjahylly muuttaa

Raapaisimme Itä-Eurooppaa reunalta, kävimme Budapestissa. Alkujaan suunnitelmassa mukana olleeseen Belgradiin emme koskaan ehtineet, sillä Budapest tarjosikin paljon ihmelteltävää. Koimme siis kaupunki- ja puistohengailua, hyvää ruokaa, halpaa olutta sekä lillumista termaalivedessä eli hauskoja hetkiä.

Seuraavaksi ohjelmassa olisikin sitten muutto. Viimeisten seitsemän vuoden aikana olen muuttanut yhteensä seitsemän kertaa enemmän tai vähemmän kokonaan. Niinpä luulisi, että keskimääräinen muutto vuodessa auttaisi karsimaan tavaraa. Varsinkin, kun yksi näistä muutoista tapahtui junalla. Valitettavasti jo kirjahyllyn pakkaaminen vei suurimman osan vaivalla hankituista pahvilaatikoita.

Sanovat muuttamisen olevan puhdistava kokemus. Sitä voi rauhassa käydä tavarat läpi, luopua turhasta ja asetella uudessa kodissa paikoilleen vain tarpeellisia tavaroita, nauttia askeesista ja mielenrauhasta. Tai sitten voi aina viimeisenä iltana paniikissa heitellä kaikki roinat jätesäkkeihin, piilottaa uudessa kodissa kaappien perälle ja huomata kuljettaneensa samoja vanhoja laskuja ja rikkinäisiä kuppeja mukanaan muutosta toiseen. 

Kunhan löydän kirjat niistä kasoista, kesälukeminen alkaa.

                                           Kuva

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Toukokuun luetut ja matkaan lähden

Noudatanpas minäkin muissa kirjablogeissa hyväksi havaittua tapaa koota kuukauden kirjoja. Näkee, että mitäs sitä tulikaan luettua ja mitkä olivat kokonaismielikuvat. Tällä kertaa lista tosin on hyvin lyhyt. 

Toukokuussa paukutin proseminaarityön valmiiksi ja herättelin myös vanhaa gradua talviunilta. Näihin piti lukea aineistoa sen verran, että muu lukeminen jäi vähemmälle. Ehdin myös viettää vappua ja euroviisubileitä, syödä jäätelöä katsellessa melkein naapurissa asustavia lampaita sekä suunnitella matkaa.

Jotain kuitenkin luin, eihän sitä osaa ilmankaan olla.

Kotipuolessa käydessäni luin Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinan. Kummitukset ja sateinen Lontoo viihdyttivät pääsiäissunnuntain junamatkaa. Joka sehän on huhtikuuta! Kirjoitin siitä kuitenkin toukokuun puolella. 

Iida Rauman Katoamisten kirja ihastutti ja ärsytti. Siitä kirjoittamani postaus myös hävisi. 

Ian McEwan -putki alkoi Sovituksella ja jatkui Poltteella Kummastakin pidin, ehkä Sovituksesta hieman enemmän. Ensin ajattelin näiden olevan hyvin erilaisia kirjoja, sittemmin tajusin niissä olevan paljon samaa.

Seuraavaksi pitäisi valita jotain matkalukemista, sillä tarinat hiljenevät hetkeksi Itä-Euroopan ihmeiden vuoksi. Ensi viikkoon!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kaoottinen elämä

Odotin Ian McEwanin Poltteen lukemista ainakin kahdesta syystä. Olen pitänyt kovasti muista herran kirjoista sekä haluaisin salaa olla fyysikko. (Haluaisin käyttää sitä suurta  hiukkaskiihdytintä ja muuta jännää, mutta se siitä.)

Ennakko-odotuksista poiketen en kuitenkaan ahmaissut Poltetta yhdeltä istumalta, vaan se odotteli aloitettuna pöydillä ja sohvannurkilla. Loppuun päästyäni totesin sen olevan toisaalta nerokas, toisaalta puuduttava. Lähtökohta on kiinnostava. Päähenkilö Michael Beard on Nobel -palkittu fyysikko, joka elää mennellä maineellaan ja hänen viides avioliittonsa on hajoamassa. Odottamattoman onnettomuuden ansiosta Beard pääsee hyödyntämään kollegansa aurinkoenergiaan liittyvää keksintöä omissa nimissään ja muuttumaan taas kiinnostavaksi tutkijaksi ja maailman pelastajaksi. Beardin tekemisiä seurataan vuodesta 2000 alkaen koko vuosikymmenen läpi. Pitkä aikajana on perusteltua, sillä liikkuuhan tiede välillä kovin jähmeästi eikä ihminenkään sen nopeammin kehitä itseään. Välillä tosin tuntui, että osan Beardin vaiheista olisi voinut hypätä ylikin.

Ilmastonmuutos on tämän ajan suuri aihe ja McEwan käsittelee sitä oivasti satiirisin keinoin. Itsekäs, opportunistinen ja nautinnonhaluinen Beard on jo itsessään allegoria ihmiskunnasta. Ihmisten toiminta rinnastetaan myös leviäviin homeitiöihin ja Etelänavalle tiedostavia taiteilijoita (sekä Beardia) kuljettavan laivan vaatehuoneen kaaokseen. Viesti tuntuu olevan, että miten ihminen voisi hallita maapalloa, kun ei hallitse edes omaa elämäänsä. Lopputulema on mielestäni kuitenkin toiveikas, sekä maailman että Beardin elämän suhteen. Myös tämän arvion lopputulos on parista miinuksesta huolimatta myönteinen ja suositteleva.