torstai 5. toukokuuta 2011

Sukudraamaa hautausmaalla

Kaksosissa on usein kirjallisuudessa jotain mystistä. Aina niillä on suuri henkinen yhteys tai muuten tietävät toisistaan kaiken. Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinassa kaksoset Julia ja Valentina eivät ole koskaan nukkuneet yksin ja yrittävät keksiä elämälleen yhteistä suuntaa. He eivät ole koskaan kuulleet, että heidän äidilläänkin on kaksossisar - ennen kuin tämä kuolee ja jättää omaisuutensa tytöille. Omaisuus on asunto Lontoossa Highgaten hautasmaan naapurissa.

Hautausmaa ja sen kuvaus saa suuren osan kirjassa. Alakerran naapuri ja kuolleen Elspethin miesystävä Robert tekee väitöskirjaa hautasmaasta ja toimii sen oppaana. Hautausmaalla siis hiippaillaan tuon tuostakin ja se toimii oivana miljöönä kummistustarinalle, Julia ja Valentina eivät näet Elspehtin asuntoon muuttaessaan ole yksin. 


Enempää juonesta jääkööt tässä paljastamatta, sillä salaisuuksia kohti kuljetaan tarinan edetessä. Sisarusten ristiriidat ja Valentinan itsenäistymispyrkimykset johtavat yllättävään loppuratkaisuun. 


Mielestäni koko kirjan tunnelma välittyy hyvin hautausmaakuvista. Kaikki henkilöt ovat surumielisiä ja tuntuu, että aina sataa. Vaikka Julia ja Valentina muuttavat monien mahdollisuuksien Lontooseen, he suurimman osan ajasta nököttävät sisällä asunnossa, etenkin Valentina. Ankeaksi en kirjaa kuitenkaan kuvaisi, vaan nimenomaan salaperäisen surumieliseksi.  Sellaiseksi, joka sopii sateisiin kesäpäiviin. 

Kuvat Highgaten hautasmaalta: 12.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti