maanantai 30. toukokuuta 2011

Kesken jääneet tarinat

Asun tunnollisen lukijan kanssa. Kirjat jotka aloitetaan, myös lopetetaan. Eräs ystäväni taas käyttää sadan sivun sääntöä: jos kirja ei siihen mennessä nappaa, tuskin myöhemminkään. Itse aloittelen ja lopettelen kirjoja vailla säännönmukaisuutta. Joskus laina-aika umpeutuu, joskus tulee kiinnostavampaa luettavaa tilalle, joskus ei vaan kiinnosta. Useammin kyllä luen kirjat loppuun, kuin jätän kesken. En tiedä onko syynä kaikkiruokainen maku vai jo laina- tai ostovaiheessa suoritettu tarkka karsinta. 

Edellämainittujen pettämistä voi pohtia muutaman viime aikoina kesken jääneen kirjan kohdalla:

Elizabeth Gilbertin Eat pray love. Gaah. Ostin pokkarin, sillä tarvitsin matkalukemista ja siihenhän matkakertomus sopii. Ei tämä. Vaikka kirja kuulemma onkin omaelämänkerrallinen, tuntui se jotenkin ulkokohtaisesti kerrotulta ja kliseiseltä. "Hyppy tyhjän päälle" ei myöskään ollut kovin uskottava luksustalosta saadut rahat ja kustannussopimus taskussa. Pääsin Italiaan asti, sitten kirja joutui kirpparipöydälle, jossa sopivasti juuri myyn tavaraa muuton tieltä.

Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta. Tämä vaikutti lähtökohtaisesti mielenkiintoiselta, vaikka jokseenkin tutulta. Vampyyreja, sivilisaation tuho ja lapsi jolla on tehtävä! Alku oli lupaava, mutta kun neljättäsadatta sivua haahuiltiin siirtokunnassa ja sen liepeillä, eikä mitään ollut selvinnyt, luovutin. Ja tätä on vielä ainakin kaksi osaa tulossa. 

Alexandra Ripleyn Scarlett. Tuulen viemää on yksi lempikirjoistani, mutta Savonlinnan torilta divarikojusta ostettu Scarlett on viime kesästä saakka saanut puoliksi luettuna väistyä uusien löytöjen tieltä. Ei se huono ole, mutta kaiketi Tuulen viemän lumo siitä puuttuu. Vaikka kyllä tämän loppuun luen kunhan kiireellisempien kirjojen pino pienenee.

Jo Nesbon Panssarisydän. Takakansi ylisti parhaaksi pohjoismaiseksi dekkariksi. Jännityksen ystävänä tartuin tähän innolla, ehkä liiankin suurin odotuksin. Tarina alkoi kiinnostavasti, raakaa peliä ja outoja henkilöitä. En tiedä mikä meni vikaan ja missä kohdin, mutta jossain vaiheessa homma vain lässähti. Ehkä tarina olisi tämän tiiliskiven sijaan mahtunut pienempäänkin tilaan. Toki kurkkasin viimeisiltä sivuilta, kuka oli murhaaja, mutta lasken tämän kuitenkin kesken jääneksi.

Tunnollinen lukija heitti nojatuolistaan jonkun Finlandia -palkintoraatilaisen sanoneen, että eihän maitoakaan tarvitse koko litraa juoda tietääkseen, että se on pilalla. Silti usein takaraivossa kolkuttaa tunne, että voi jäädä jostain hienosta paitsi jos lopettaa nyt. 

Mitä kirjoja muilta on jäänyt kesken?


                                Kuva

2 kommenttia:

  1. Viimeksi minulta jäi kesken Siri Hustvedtin Vapiseva nainen, sillä koin sen siihen hetkeen liian tekniseksi ja jopa tylsäksi. Odotukset olivat niin korkealla, että petyin ja lopetin melko pian.

    VastaaPoista
  2. Harmi kuulla, sillä itsekin kiinnostuin tuosta kovasti ja suunnittelin lukevani, kunhan saan sen käsiini.

    VastaaPoista