Ensimmäisen kerran otsikoin kirjan nimellä, sillä se on mielestäni niin hieno. Ja kuvaa hyvin kyseessä olevaa kirjaa.
Luin siis pitkästä aikaa suomalaista kirjallisuutta, ja vielä tutustuin kirjailijaan jota en ollut ennen lukenut. Nimittäin Elina Hirvoseen.
Kiitetty Että hän muistaisi saman oli ihan niin hyvä, kuin arvosteluissa luvattiin. Ihan uusi kirjahan tämä ei ole, mutta googletuksen perusteella muistin että tämähän oli Finlandia -ehdokkaanakin 2005.
Tarina rinnastaa suomalaisen ja amerikkalaisen perheen tragediat, näyttää miten menneisyys vaikuttaa nykyajassa. Monet ajat ja päivät muistellaan läpi yhden päivän kehyksessä.
Anna aikoo viettää päivänsä kahvilassa lukien kirjaa, mutta äidin painostuksesta lähtee tapaamaan veljeään mielisairaalaan. Matkalla Anna käy läpi oman perheensä sekä amerikkalaisen poikaystävänsä Ianin perheen historiaa.
Vaikka kirja on totinen ja käsittelee rankkoja aiheita, ei se ole ollenkaan raskas. Teksti on niin vaivatonta, että sen lukee huomaamattaan loppuun. Tässä kävi niin, että "vähän vain katsoin alkua" ja yhtäkkiä olinkin jo lopussa. 150 sivua riittää, kun asiat näytetään puhki selittämisen sijaan. Vaikka jäihän sitä pohtimaan.
Vaihteeksi tällaista, myöhäisherännäinen suosittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti