Luin Laura Honkasalon Tyttökerhon.
En pitänyt siitä, koska se oli jankkaava.
Pidin siitä, koska kieli oli kaunista.
Jokin kaikissa henkilöissä ärsytti, mutta jokin sai silti lukemaan eteenpäin ja selvittämään, miten heille käy.
Vajaa kolmekymppinen Katri tekee kiinnostavaa työtä sisustuslehdessä, asuu Helsingin keskustassa ja käy baareissa ja kahviloissa ystäviensä kanssa, etsii suhdetta. Kun pääsee yli kliseisestä ensivaikutelmasta, tarinasta tulee kauniisti kerrottu ja elämänmakuinen. Pohdittavana on valinnanvaikeus. Katrin ystävistä Tuuli uppoutuu töihin, Nuppu ulkonäkönsä kohentamiseen ja Arttu lähtee etsimään itseään Aasiasta. Katri haluaa perheen, mutta kiusaa itseään suhteissa miesten kanssa, jotka ovat ylikasvaneita lapsia.
Ja sitten pohditaan. Jaamataan, juodaan viiniä ja jaamataan lisää. Lopussa kaikki kuitenkin vaikuttavat tasapainoisemmilta kuin alussa, Katrikin huomaa että onni täytyy löytää myös itsestään.
Niinhän se menee.
Oon joskus lainannu ton, mut en saanu alotettua/luettua loppuun. En nyt just muista. :DD
VastaaPoista