Monissa jännityskertomuksissa etsitään kadonneita koodeja, paljastetaan salaliitto sukkuloiden maasta toiseen edes vessassa käymättä tai vähintään Jack Reacher ajaa tankilla vihollisten yli.
Siksi Eppu Nuotion Pii Marin -dekkarit ovatkin ihastuttavan tavallista kesälukemista. Toimittaja Pii Marin sekä lounaissuomalaisen pikkukaupungin poliisit selvittävät kaupungin rikoksia ja samalla omaa elämäänsä. Piin ollessa afrikkalaisen isän ja suomalaisen äidin lapsi ja täten kaupungin ainoa tummaihoinen tv-toimittaja, saadaan mukaan myös rasismi- ja maahanmuuttoteemoja.
Helleviikolla puistossa maatessani tulin lukeneeksi melkein koko sarjan. Kirjat ovat ilmestyneet myös kirjailijan itsensä lukemina äänikirjoina. Perinteisen kuka on murhaaja -jännäyksen lisäksi kirjat tarjoavat hauskan kuvailevaa kieltä ja osuvia kielikuvia. Rikoksia enemmän pääosassa ovat henkilöt ja tapahtumat ja niiden motiivit jäävätkin usein hieman auki tai moniselitteisiksi. Sarjan loppupuolella lipsutaan tosin jo hieman salaliittojuttujen puolelle Piin selvittäessä mitä hänen isälleen tapahtui. Viimeinen osa, juuri ilmestynyt Loppu on vielä lukematta, joten sitä en itsekään tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti