torstai 7. heinäkuuta 2011

Shakkiarvoitus

Fyysikon lisäksi haluaisin olla myös shakkimestari. Shakinpelaajat ovat älykkäitä ja salaperäisiä, pelin logiikka kiehtovaa. Kuitenkin koska keskittymiskykyni on usein perunan luokkaa ja häviän aina tammessa, en ole shakkia koskaan opetellut. Perusratkaisuna lainasin shakin pelaamisesta (sekä toki suuresta arvoituksesta ja mahdollisesta maailman tuhoutumisesta) kertovan kirjan. 

Katherine Nevillen Kahdeksan -kirjassa etsitään muinaisia shakkinappuloita 70-luvun New Yorkissa  ja  Algerissa sekä 1700 -luvun lopun Ranskassa. Tässä varhaisessa Da Vinci -koodissa (kirja on kirjoitettu 80-luvulla) shakkinappulat sisältävät koodin rajattomaan valtaan ja vihjeiden perässä painellaan pitkin aavikkoa ja valtameriä.



Itse juonikuvio tuntui turhan tutulta. Jännittävien hetkien kohdalla kerronnassa oli myös toivomisen varaa. Kirjan suurinta antia itselleni olivatkin shakinpelaajien maailma suurmestareineen sekä Pariisin tapahtumat vallankumouksen aikaan. Loppuratkaisu, johon päädyttiin vähän turhien kiertoteiden kautta oli arvattava, mutta ei pettymys. Nappuloiden ympärillä vellova "Peli" (kyllä, se kirjoitettiin aina isolla, miten mahtipontista) tosin tuntui lopulta epäuskottavalta. 

Shakin aloittamiseen Kahdeksan ei suoranaisesti kannustanut. Monimutkainen sanasto ja pelin hienoudet uuvuttivat shakista tietämättömän lukijan, samoin myös joka luvun alussa toistuvat shakki on kuin elämä -tyyppiset lainaukset historian suurmiehiltä. 

Ehkä sitten eläkkeellä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti