Heinäkuussakin on luettu, vaikka se ei blogissa ole vielä näkynytkään. Kun lomailee lukemassa ympäriinsä, ei niistä kirjoista ehdi sitten kirjoittaa. Ajattelin kuitenkin muistella ja listata heinäkuun kirjoja ja kirjoittaa muutamista myöhemmin enemmän.
Sitten ajattelin, että blogihan muistuttaa amerikkalaisia tv-sarjoja: suurin osa ohjelma-ajasta menee sen kertaamiseen, mitä on jo tapahtunut sekä tulevien tapahtumien ennakointiin.
Siitä huolimatta. Luin:
Eppu Nuotion Musta, Kosto, Maksu, Varjo, Paine ja Loppu. Koko jo mainittu Pii Marin -sarja meni vähän kuin vahingossa. Pikkukaupungin murhat ja muut arvoitukset jäivät päälle, ja kun kirjat sai kätevästi helleviikolla kirjastosta, tuli ne puistossa maaten vedeltyä kaikki.
David Nicholsin Sinä päivänä. Tästä kepeäksi olematta hömppää kuvatusta kirjasta pidin kovasti.
Myös Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman ansaitsee oman postauksensa.
True Blood -hypetys sai tutustumaan sarjan ensimmäiseen kirjaan, siis Charlaine Harrisin Veren voimaan. Lähtökohta, ihmisten joukossa kummeksuttuna vähemmistönä elävät vampyyrit, vaikutti mielenkiintoiselta, mutta toteutus ei ollut ihan sitä mitä odotin.
Elokuvaohjaaja Guillermo de Toron ja Chuck Hoganin yhteistyö, trilogian ensimmäinen osa Vitsaus tarjosi erilaisia vampyyreja ja kauhukirjallisuudelle perinteistä säikyttelyä ja maailmanlopun meinikiä. Toinen osa odottaa kirjaston varaushyllyssä, tästäkin lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti