Käsikirjoittajana tunnetun David Nichollsin romaani Sinä päivänä on ollut viime aikoina esillä monessa paikassa. Kiinnostun monesti kirjoista ulkonäön perusteella, todennäköisesti siksi selkeä punavalkoinen kansi ja jännä ei pokkari mutta ei kovakantinenkaan -mallin kirja herätti kaupassa huomion. Lopullinen päätös ostokselle syntyi "hei täähän on se kirja" -oivalluksesta.
Kannatti. Sinä päivänä on hauskaa ja helppoa luettavaa. Kaksi vuosikymmentä tavallisten päähenkilöiden elämästä voisi olla tylsähköä, mutta tapa jolla siitä kerrotaan on kiinnostava. Emma ja Dexter tapaavat valmistujaisjuhlien alla ja pitävät yhteyttä tästä lähtien. Kirja kertoo joka vuosi yhden päivän, heinäkuun viidennentoista, tapahtumat. Joskus Emma ja Dexter sattuvat olemaan jossain yhdessä, joskus erikseen. Tavallaan yksi päivä on harhaanjohtavaa, sillä tarinan eheyden takia henkilöiden on pakko miettiä myös aiempia tapahtumia ja käydä läpi elämäänsä. Kuitenkin vuoden aukot kuvattavien hetkien välillä toimivat. Kyllähän sitä kääntää sivua ensi vuoteen kiinnostuneena, mitä niille nyt tapahtuu?
Nichollsin kieli on sujuvaa ja täynnä oivaltavia huomioita. Tarinassa on havaittavissa myös Rimakauhua ja rakkautta -tyylinen katkeransuloinen pohjavire. Lisäbonuksena vuodesta 1988 vuoteen 2008 kulkeva tarina tarjoaa ysärinostalgiaa kaipaavalle muutamia hauskoja huomioita, vaikkei yleiseen ajankuvaan liikaa keskitytäkään.
Kuva
Kannatti. Sinä päivänä on hauskaa ja helppoa luettavaa. Kaksi vuosikymmentä tavallisten päähenkilöiden elämästä voisi olla tylsähköä, mutta tapa jolla siitä kerrotaan on kiinnostava. Emma ja Dexter tapaavat valmistujaisjuhlien alla ja pitävät yhteyttä tästä lähtien. Kirja kertoo joka vuosi yhden päivän, heinäkuun viidennentoista, tapahtumat. Joskus Emma ja Dexter sattuvat olemaan jossain yhdessä, joskus erikseen. Tavallaan yksi päivä on harhaanjohtavaa, sillä tarinan eheyden takia henkilöiden on pakko miettiä myös aiempia tapahtumia ja käydä läpi elämäänsä. Kuitenkin vuoden aukot kuvattavien hetkien välillä toimivat. Kyllähän sitä kääntää sivua ensi vuoteen kiinnostuneena, mitä niille nyt tapahtuu?
Nichollsin kieli on sujuvaa ja täynnä oivaltavia huomioita. Tarinassa on havaittavissa myös Rimakauhua ja rakkautta -tyylinen katkeransuloinen pohjavire. Lisäbonuksena vuodesta 1988 vuoteen 2008 kulkeva tarina tarjoaa ysärinostalgiaa kaipaavalle muutamia hauskoja huomioita, vaikkei yleiseen ajankuvaan liikaa keskitytäkään.
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti