Aikamatka ysärille

Kuvassa graduaineisto tyylikkäästi kirjahyllyllä. Gradu 1/2 alkaa valmistua ja näitä on plärätty ja syväluodattu sen verran, että pääsivät kaikki lapsuuden lukumuistot karisemaan.

Taisin oppia monta asiaa nuortenkirjoista. Ala-asteikäisenä teinien jutuista lukeminen oli jännittävää ja minämuodossa kerrotut tarinat kuin olisi lukenut salaa kuvitteellisen isosiskon tai -veljen päiväkirjaa. 

Nyt kun olen kahlannut näitä kirjoja tutkimusmielessä, analysointi on paljastanut kaikki piilo-opetukset ja tehnyt monista liiankin osoittelevia. Toisaalta yllätys oli, että kirjat olivat monipuolisempia kuin muistin. Nyt analyysini keskittyessä perhesuhteisiin huomasin, että sitä lajia ja tematiikkaahan oli kirjoissa lopulta enemmän kuin nuorena kiinnostanutta romantiikka-osiota. Osa tilannekomiikasta nauratti edelleen.

Niin vanhja emme vielä ole minä tai kirjatkaan, että ajankuva herättäisi suurempaa nostalgiaa, sillä yllättävän vähän on tekniikan kehitystä lukuunottamatta vajaassa parissakymmenessä vuodessa muuttunut.

Se, pitäisikö tutkittavaksi valita lempikirja vai mieluiten jokin suuria tunteita herättämätön opus, jakaa mielipiteitä. Toisaalta lempikirjasta voi saada tietoisella analyysilla enemmän irti, toisaalta se voi latistaa tunnelman käsitteiden kaavioksi eikä kirjaa voi enää koskaan lukea kuin ennen. Nämä kirjat olivat jotain siltä väliltä. Gradu kakkoseen otan riskin lempikirjoilla, sillä uskon että niistä sitä kuitenkin eniten irti saa.

Mieluimmin överit kuin vajarit päteköön siis myös tutkimukseen.