Lauantai

Gradu numero kakkosta varten olen lukenut ahkerasti Ian McEwania. Vuonna 2005 ilmestynyt Lauantai viittaaa monesti ilmestymisaikansa tapahtumiin putoavien lentokoneiden ja Irakin sodan vastaisen mielenosoituksen kautta. Se käsittelee hyvin selvästi moraalia ja mielestäni myös anteeksiantoa.

Yhdenpäivänromaani on vaikea laji. Usein yksi päivä onkin vain kehys ja lopulta kerronta käsittelee kaikkia muita aikoja, kuten Että hän muistaisi saman -kirjassa, sillä vaarana on päätyä Alastalon salissa -tyyppiseen jaaritteluun. Taustoittavia tapahtumia lukuunottamatta Launtaissa pitäydytään kuitenkin yllättävän kurinalaisesti vain tässä päivässä ja kun siihen on ympätty niin paljon tapahtumia, se myös toimii.

Lauantain keskushenkilö on neurokirurgi Henry Perowne, jonka toimia ja mielenliikkeitä seurataan tarkasti yhden päivän aikana. Matkalla pelaamaan squashia, Perowne ajaa kolarin arvaamattoman ja väkivaltaisen pikkurikollisen kanssa. Perowne pääsee pakenemaan uhkaavasta tilanteessa huomatessaan, että kolarin toisella osapuolella Baxterilla on Huntingtonin tauti ja kertomalla sen tämän kaverien läsnäollessa. Illalla Perownen runoilijatytär ja isoisä tulevat käymään ja koko perheen viettäessä iltaa Baxter tovereineen tunkeutuu Perownen taloon aikeenaan kostaa nöyryyttäjälleen.

Lauantai on täynnä Perownen mielen tarkkaa havainnointia. "Henry on tottunut tarkkailemaan mielialojaan ja pohtii nyt pitkittyneen hyvänolontunteensa syitä. Ehkä jossain molekyylitasolla on hänen nukkuessaan sattunut vahinko - vähän kuin juomia olisi läikkynyt laseista tarjottimelle - ja dopamiinireseptorit ovat polkaisseen käyntiin solujenvälisen mielihyvänsävyisen tapahtumavyöryn."  Perowne tutkii kaikkea ympärillään kirurgin tarkkuudella ja välillä tämä ärsykkeiden vyöry puuduttaa, mutta usein ihastuttaa terävillä huomioillaan. 

Mielenosoituksen laukaisemana Perowne pohtii sotaa moneen otteeseen, sekä keskustelee siitä tyttärensä kanssa. Näin jälkikäteen luettuna argumentit tuntuvat kovin tutuilta, samoja asioita on nyt pyöritelty lehdissä joka suuntaan vuosikaupalla. Alussa mainitut moraali ja anteeksianto tulevat esille myös henkilöiden tasolla etenkin loppuratkaisussa ja vaikuttaa siltä että se on viittaus myös maailman tilanteeseen.

Raskaankuuloisesta aiheesta huolimatta Lauantai on täynnä tilannekomiikkaa. Perownen ja tämän työkaverin veren maku suussa pelattu squashottelu sekä henkilöiden väliset kohtaamiset saavat monesti koomisia piirteitä toteavaan McEwan -tyyliin.